Nuoret Juristit ovat aina eronneet Juristiliiton muista jäsenjärjestöistä, sillä yhdistys on toiminut eräänlaisena sekajärjestönä nuorten juristien asioiden edistämiseksi eroten järjestöistä, jotka ovat toimineet tietyn yksittäisen ryhmän edustajina ja puolestapuhujina. Nuorten juristien jäsenkunta on aina toiminut monella eri sektorilla, ja yksittäisten jäsenten työtehtävät ja toimenkuvat saattavat erityisesti uran alkuvaiheessa vaihdella moneen kertaan.
Nuorilla Juristeilla on kautta aikain ollut merkittävä edustus Juristiliiton toimielimissä, eli valtuuskunnassa, hallituksessa, valiokunnissa ja toimikunnissa. Yhdistyksille tärkeitä kysymyksiä ovat aina olleet nuorten juristien asema sekä auskultointi.
(päiväämätön kuva yhdistyksen kuva-albumista)
Otteita Nuoret Lakimiehet ry:n taipaleelta
(Nina Pärssinen, yhdistyksen lehdessä N:o 1/1998.)
Suomen Lakimiesliiton perustamisesta
Nuorten Lakimiesten keskeistä osuutta Suomen Lakimiesliiton perustamisessa on korostanut mm. Erkki Hara. Erkki Hara toimi Nuorten Lakimiesten puheenjohtajana vuonna 1943. Haran puheenjohtajakaudelle osui se tapahtuma, jota on pidetty Suomen Lakimiesliiton perustamisen konkreettisena alkusysäyksenä. Syyskuussa 1943 Suomessa vieraili Ruotsin lakimiesliiton silloinen puheenjohtaja, sittemmin professori Knut Rohde. Rohde esiintyi nimenomaan maansa nuoren lakimieskunnan edustajana. Vuonna 1940 perustettu Ruotsin lakimiesliitto oli tarkoitettu vain nuorille lakimiehille, minkä osoitti jo yhdistyksen alkuperäinen nimi, Sveriges Yngre Juristers Förening.
Knut Rohde vieraili Suomessa kolmen päivän ajan, mikä aikana järjestettiin tapaamisia, käytiin keskusteluja edunvalvontakysymyksistä ja saatiin tietoa Ruotsin lakimiesten järjestäytymisestä. Rohden vierailun yhteydessä järjestettiin myös Säätytalolla lakimiesten yleinen kokous, jonka tarkoituksena oli pohtia yhteisen lakimiesjärjestön perustamista. Juuri tämä syyskuussa 1943 pidetyn kokouksen on katsottu olleen Suomen Lakimiesliiton alkupiste. Teuvo Auran mukaan Nuorten Lakimiesten aktiivisuus tuli voimakkaasti näkyviin Suomen Lakimiesliiton perustamisvaiheessa, koska nuorilla “oli tarve saada korjauksia nopeasti“. Tässä suhteessa oli nähtävissä selvää vastakkain asettelua vanhempiin, erityisesti tuomioistuinjuristeihin nähden. Tuomariyhdistysten kanssa jouduttiin käymään pitkiä neuvotteluja Lakimiesliiton perustamisesta. Auran mukaan syynä vastahakoisuuteen oli se, että tuomarit olivat ”suhteellisen hyvin palkattuja ihmisiä yhteiskunnassa, niillä ei ollut tällaista tarvetta, heitä piti vetää mukaan. Nimenomaan tuomariyhdistykset olivat hankalimmin taivutettavissa, olivat vähän niin kuin parempaa seuraa olevinaan. Toisaalta Lakimiesliiton perustamista vastustettiin myös siksi, että liitto pyrki aktiiviseen edunvalvontaan, Auran mukaan ”lakimiehet vähän vierastivat ammattijärjestöasennetta.“
Edunvalvontatoiminnasta
Se, että nimenomaan Nuoret Lakimiehet olivat kiinnostuneita edunvalvontakysymyksistä, ei ollut millään tavoin sattumaa. Nuori juristikunta oli joutunut kokemaan palkkauksen vinoutumat, ammattiin sijoittumisen vaikeuden ja suurten opinto- velkojen mukaan tuomat ongelmat. Tilannetta Erkki Hara kuvaa omakohtaisten kokemustensa kautta:
Nuoret Lakimiehet -yhdistys oli mitä suurimmassa määrin etujärjestö. Vaikka ylemmän oikeustutkinnon suorittaneet olimme käyneet läpi pitkän ja vaivalloisen opiskeluvaiheen, jouduimme tuomiokunnassa harjoitellessamme tekemään palkatonta urakkaluontoista työtä ukkotuomareille. Tähän haluttiin parannus, ja uskonkin, että notaarijärjestelmän synty 1940-luvun alussa oli paljolti Nuorten Lakimiesten ponnistelujen ansiota. Tällöin jäi kyllä vielä se haitta, että vain yksi käräjien seuraajista saattoi saada palkkaa, joka sekin oli kovin pieni.
Nuoret Lakimiehet ajoi notaarijärjestelmää määrätietoisesti, mutta uskon, että myös sen ajan asevelihenki vaikutti siihen, että hankkeessa onnistuttiin. Tukea saatoimme saada jonkin verran niiltä nuorilta lakimiehiltä, jotka toi- mivat virkamiehinä, mutta ukkotuomareilla ei sen sijaan ollut minkäänlaista halua muuttaa voimassa olevaa jär- jestelmää.
Valmistuin varsin nuorena, juuri 22 täyttäneenä, ja minua harmitti vallinnut tilanne. Nuoren lakimiehen asema oli erittäin heiveröinen: virkamiehenä huono palkkataso, etenemismahdollisuudet tuomioistuinlaitoksessa aika heikot ja vain ne, joilla oli hyvät suhteet, kuten ruotsinkielisillä, saattoivat odottaa menestystä. Muuten oli turvauduttava hakuammuntaan. “
Järjestöpolitiikkaa ja yhteistyötä
Lakimiesliiton kaappaajia oli kuitenkin 1950- ja 1960-luvun taitteessa liikkeellä. Kaappaussuunnitelmia tekivät erityisesti henkilöjäsenyyden ja ammatillisen edunvalvonnan innokkaimmat kannattajat, Nuoret Lakimiehet ja vuoden 1962 jälkeen myös Hallintolakimiehet. Kun henkilö- jäsenyyteen ei liitossa menty, nämä ryhmät halusivat ainakin hämmentää ”seisovaa vettä”. Nuorten Lakimiesten ja Hallintolakimiesten junttaus- ja kaappaushankkeista kertoo Juhani Salminen omakohtaisten kokemusten perusteella seuraavaa:
”Lakimiesliittohan oli tuossa 50-luvulla ja osittain vielä tuossa 60-luvun alkupuolellakin aika vahvasti ns. professorien liitto, se oli professorien ja oikeuslaitoksen vanhempien juristien käsissä. Ne olivat hallituksessa varsin vahvasti edustettuina ja nuorempia juristeja ei ollut halli- tuksessa itseasiassa lainkaan. Tämän johdosta myöskin Lakimiesliiton palkkapolitiikka ja edunvalvontatoiminta oli painottunut oikeuslaitoksen ja myös yliopisto- ja ylipäänsä korkeampiin virkoihin. Oli toki nuortenkin etuja jossakin määrin ajettu, olihan siellä vahvistettu eräänlainen vähimmäispalkkaluokka vastavalmistuneelle juristille, joka oli siinä vanhassa asteikossa 25. palkkaluokka. Kuitenkin tästä tilanteesta seurasi, että Nuoret Lakimiehet eivät saaneet moniakaan asioita eteenpäin, koska vanhemmat juristit joko niitä vastustivat tai katsoivat eräät muut lähinnä heidän omaa alaansa koskevat asiat kiireellisimmiksi. Tämä tietysti poiki aika vahvaa oppositioliikettä Lakimiesliiton silloista johtoa vastaan Nuorissa Lakimiehissä.
Tyytymättömyyden oireita ilmensi myös se, että perustet- tiin Hallintolakimiehet ry, johon kuuluivat julkishallinnon palveluksessa olevat juristit. Heidän palkka-asiansa oli- vat myöskin rempallaan. Nimenomaan Nuorten Lakimiesten ja Hallintolakimiesten yhteistoiminnalla äänestettiin Nuorten Lakimiesten edustaja Lakimiesliiton hallitukseen. Silloin Hallintolakimiesten puheenjohtajana oli myöhempi kansliapäällikkö Reino Auvinen, jonka kanssa minä tuota junaa pyöritin. Me ratkaisimme vaalin sillä, että kirjoitimme listaan vähemmän nimiä kuin sallittiin, jolloin saatoimme lähteä siitä, että vastapuoli antoi ääniä meidän ehdokkaallemme kohtuullisessa määrin. ”