Syyskuisena iltapäivänä joukko nuoria lakimiehiä kokoontui presidentinlinnan Mariankadun puoleisilla ovilla. Samoilla ovilla, josta joka itsenäisyyspäivä valtaosa linnanjuhlien vieraista siirtyy sisälle aulaan ja myöhemmin kättelyyn. Jännitys lieveni, kun sovittuna aikana ulko-ovet avautuivat ja vahtimestari pyysi joukkoamme siirtymään sisälle rakennukseen.
Vierailun aluksi tasavallan presidentin oikeudellinen neuvonantaja Minna Hulkkonen kertoi työstään ja tasavallan presidentin kansliasta instituutiona. Presidentin apuna toimii tiivis kabinetti, joka kostuu erityisavustajasta, oikeus- ja ulkopoliittisesta neuvonantajasta sekä joukosta muita virkamiehiä. Nykyisellään presidentin työssä korostuu ulkopoliittiset asiat, mikä näkyy myös kanslian työssä.
Tasavallan presidentin kanslian esittelyn ja alustusta seuranneiden hyvien kysymysten jälkeen koitti kauan odotettu tutustuminen itse linnaan. Alun perin kauppiaan asuintaloksi rakennettu presidentinlinna on vuosisatojen saatossa kokenut ja nähnyt vaikka mitä. Presidentinlinnaksi rakennus kunnostettiin vuonna 1921, mistä alkaen se on palvellut Suomen tasavallan presidenttejä.
Pääsimme kiertämään presidentinlinnassa linnanvouti Anne Puontin opastuksella. Hiljaisessa Valtiosalissa pystyi mielessään kuvittelemaan, kuinka itsenäisyyspäivänä kättelyjono lipuu salin poikki kohti linnan sisusta. Kattavan peruskorjauksen jälkeen presidentinlinna oli palannut entiseen loistoonsa ja viimeistä piirtoa myöten restauroidut yksityiskohdat sävähdyttivät vieraita. Kierroksen päätyttyä monien kasvoilta paistoi ilo hienosta ja harvinaislaatuisesta kokemuksesta. Ehkä vielä joskus uudestaan.
Teksti ja kuva: Otto Meri